HISTORIAN HAVINAA, REPO-OTTELUN ALKUTAIPALEESTA.

Repo-ottelu Kruunupyyssä- askel avoimempaan ajokoirailuun. 

Koirarotujen paremmuuksista käytävät nahistelut ovat taatusti
yleismaailmallinen ja paljon vaihtelua sisälleen käsittävä ilmiö. Kun
rotujen sopivuutta yhteiseen käyttötarkoitukseen käsittelevien
keskustelujen herättämät tunteet käsittelee ja purkaa rakentavasti
ajatuksen tasolta konkretiaan, voivat lievät erimielisyydet johtaa
pahan mielen ja turhan räkyttämisen sijasta positiivisiin
innovaatioihin.

Keskustelua amerikankettukoirien ja venäjänajokoirien
paremmuudesta repolaisten kuskaajina aikansa kuunnellut kokkolalainen
Mika Karjalainen päätti johtaa sanailut tekojen tasolle.
Elettiin 2000- luvun ensimmäisen vuosikymmenen viimeisiä vuosia, kun
idea Repo-ottelusta lähti vireille. Tarkoituksena tuolloin, ennen
suomenajokoiran yhtymistä mukaan painiin, oli koota venäläisten ja
amerikkalaisten varmimmat yksilöt yhteen ja tehdä pienellä
yksilömäärällä leikkimielinen katsaus rotujen kyvykkyydestä viedä
kettukoesääntöjen puitteissa pisteet mahdollisimman lähelle maksimia.

Karjalainen käynnisteli menneisyydestä tutun "kylmän sodan"
leikkimielisempää ja pelinappuloiltaan koiraisampaa versiota ottamalla
yhteyttä jenkkien ja venakoiden rotuyhdistyksiin. Kiinnostusta
ottelulle oli. Olihan idea siinä mielessä Suomessa omaa latuaan
sivakoiva, että kyseessä ei olisi yhden rodun omasta näkökulmasta
yksilöitään vertaileva koe, vaan suurempia ääriviivoja maalaileva,
avoimempi ja väljemmin rajattu ajokoiraottelu ketulle. Jossain idean
jatkojalostusvaiheessa Karjaiselle ehdotettiin, että mukaan taistoon
otettaisiin myös suomenajokoirat. Mikäs siinä, sekaan vain. Kyllä
maailmaan haukkua piisaa.

Kun pohjatyö oli tehty, oli ensimmäinen Repo-ottelu tarkoitus
järjestää alkuvuonna 2011. Järjestäjien harkinnan jälkeen koe
päätettiin kuitenkin siirtää edemmäs olosuhteiden vuoksi. Karjalainen
ei halunnut uppolunta ottelun keskeiseksi teemaksi, niinpä koetta
lykättiin vajaalla vuodella eteenpäin joulukuun 17:lle päivälle.

Pallon koiravalinnoissa järjestäjät nakkasivat rotua harrastaville
yhdistyksille ja Suomen Ajokoirajärjestölle. Muunmuassa
suomenajokoirien Kettukilvan läheisyydestä ja muista sattuneista
menoista johtuen eivät kaikki ensinkysytyt kuitenkaan olleet halukkaita
tai olivat muuten estyneitä ottamaan osaa. Joukkueet kuitenkin saatiin
kasaan. Jenkkejä edustivat Asko Kuivilan Mva+ K-Kva Pete, Ismo Jokisen
Mva+ K-Kva Friendships Pac Man, Kyösti Tauriaisen Anni, venakoita Toni
Vasankarin K-Kva Miro, Perttu Kamulan Tokarev, Henri Mettovaaran
Matverin Ricky ja suokkeja Tarmo Leinosen K-Kva Marikarin Sulo, Toni
Salmisen Patsonvaaran Lyyli ja Juhani Lapin Mva+ K-Kva Kempin Bertta.
Kokemusta koekäynneistä löytyi melko tasavertaisesti suomenajokoirien
ja amerikankettukoirien kohdalla, venäjänajokoirissa vain Miro oli
useita kettukokeita läpikäynyt.

Kokeen keskuspaikaksi järjestäjät saivat keskipohjalaisen
luonnonkauniissa maisemissa toimivan lomakylä Seljesin. Ketturikkaat
maastot sijaitsivat Kruunupyyssä ja ympäryskunnissa noin 70:n
kilometrin säteellä keskuspaikasta. Kaustisella samana päivänä
järjestetyistä vajaan parinkymmenen koiran hirvenhaukkukokeista johtuen
Repo-ottelun maastoja piti ripotella myös rannikkoa kohti. Logistiikan
tajua vaativista järjestelytöistä huolimatta keli ei aina suosi
koeteltavia koiria. Koetta edeltävä viikko oli sateinen ja vei lumia
pois, eikä toivottua ja tulostasoa tasoittavaa lumikeliä saatu.

Koeaamuna ottelun ylituomari Roland Sundfors saikin lähettää koirakot
sulanmaan maastoihin lämpöasteiden liikkuessa nollankieppeillä.
Tulostaso oli osittain ennustettavissa. Repolaiset saivat muutamassa
maastossa kyytiä, mutta enemmistö nosti tyhjän arvan. Yksilötasolla
kokeen voitti Tarmo Leinosen suomenajokoira Marikarin Sulo vajaan 90
pisteen ykkösellä, hopeaa vei Toni Vasankarin venäjänajokoira Miro
keaj- 1- tuloksella, ja pronssisijan otti Asko Kuivilan
amerikankettukoira Pete niukasti kakkoseen jääneellä tuloksellaan.
Korkeimmat pisteet kerännyt joukkue oli sen sijaan rodultaan
venäjänajokoira 158,5:n pisteen yhteistuloksella. Suomalaiset keräsivät
13,5 pistettä vähemmän keräten 145 pistettä ja häntäpään nykäisivät
amerikkalaiset 124,5 pisteen potilla.

Kokeen pääjehu Mika Karjalainen kommentoi kokeen henkeä
kollektiiviseksi, vaikka alkuasetelma kokeelle olikin ronskisti, muttei
liian vakavalla naamalla vastakkainasetteleva rotujen kesken.
Harmittamaan jäi oikeastaan vain lumenpuute. Kiitosta hän antaa
erityisesti lähiympäristön metsästysseuroille ja maasto-oppaille, sekä
kaikille muillekin, joita ilman Repo-ottelu olisi jäänyt vain
haaveeksi. Kysyttäessä kokeen tulevaisuudesta Karjalainen kertoo
ottelun koskettavan lähivuodet vain nykyisiä kolmea rotua.
- Mennään vaikka seuraavat 5 vuotta näin ja katsotaan sitten
uudelleen!

Mika pohtii, josko Repo-ottelun järjestelyvastuuta ja kokeen sijaintia voisi heittää hieman
vuorottelemalla eri maakunnallisille ajokoirayhdistyksille. Toisiko
"kiertäminen" kenties lisää arvokkuutta Repo-ottelulle. Muiksi
toiveikseen Karjalainen mainitsee odottavansa tulevaisuudessa rotujen
vuosittaisissa mestaruuskilpailuissa parhaiten menestyneiden
kettukoirien, jopa "kuninkaiden", otattavan keskenään yhteen kunnon
rähinällä Repo-ottelun merkeissä. Kunhan vain venakotkin saisivat oman
mestaruusottelunsa kettupuolelle, hän vielä lisää.

Tulokset:
Venäjänajokoirat:
Miro Keaj-1 76,50 Toni Vasankari, Kalajoki
Tokarev Keaj-3 54,00 Perttu Kamula, Pyhäntä
Marverin Ricky Keaj-0 28,00 Henri Mettovaara, Kempele
Yhteispisteet: 158,50
Suomenajokoirat:
Marinkarin Sulo Keaj-1 89,00 Tarmo Leinonen, Laukaa
Patsonvaaran Lyyli Keaj-0 31,00 Toni Salminen, Kaurila
Kempin Bertta 25,00 Keaj-0 Juhani Lappi, Vaasa
Yhteispisteet: 145,00
Amerikankettukoirat:
Pete Keaj-2 72,50 Asko Kuivila, Lapua
Friendship's Pac Man Keaj-0 29,00 Ismo Jokinen, Tamiainen
Anni Keaj-0 23,00 Kyösti Tauriainen, Suomussalmi
Yhteispisteet:124,50